artist statement
Artist statement 1.3.2022
Ilona Rytkönen (s.1962, asuu ja työskentelee Jämsänkoskella)
Kuva- ja tilataiteilija
Ihminen, muu luonto, maailmankaikkeus ja materia etsiytyvät teoksiini. Useimmiten ne kytkeytyvät teoksissani toisiinsa jollakin tasolla. Myös arvoitukseksi jäävä teos on osa sen sisältöä.
Taiteeni ei pyri julistamaan vaan nostamaan esille asioita, jotka puhuttelevat itseäni. Haluan jakaa ajatuksiani visuaalisin keinoin. Jotta ajatuksia voi vaihtaa toisten ihmisten kanssa, on teosten oltava esillä mm. näyttelyn, sosiaalisen median ja taideyhteisöön kuluvien tapahtumien avulla. Teosten julkisuus mahdollistaa yleisön osallistumisen näkemällä, kohtaamalla, miettimällä, etsimällä, toteamalla.
Teosten kauneus ei ole itseisarvo.
Olen jatkuvasti erityisen kiinnostunut ihmisestä, hänen tunteistaan, olemuksestaan ja eleistään sekä siitä, miten hän asettuu maailmaan, vaikuttaa ympäristöönsä, läheisiinsä ja tulevaisuuteen. Ihminen, tai ihmisen jälki, on useimmiten mukana näkyvänä tai näkymättömänä osana teosta.
Mystinen, symbolinen ja sisäisellä tunteella ladattu tekeminen on minulle tärkeämpää kuin dokumentoiminen, tai vaikkapa perinteinen muotokuvamaalaaminen. Useimmat tilateokseni syntyvät pitkän ajan kuluessa, joten niillä ei oikeastaan voi olla muuttumatonta valmistumisvuotta. Jotkin teoksen osat voivat olla eri tehtävissä useaan kertaan läpi elämäni ajan ja synnyttää uuden teoksen.
Työskentelyn aikana ilmestyvä yllättävä muutos, kuten kokonaan muuttuva aihe, muoto, valo tai varjo hämmästyttää ja hämmentää. Se, mikä saa jäädä lopulliseen teokseen, on itselleni antoisinta työskentelyprosessissa.
Pyrin mahdollisuuksien mukaan esittämään taidettani ja perimmäistä taiteilijuuttani kokonaisuutena sekä rajoittamattomana. Taiteeni on sisäsyntyistä, osa minua. Työaikaa on eläminen, vaikka työhuoneessa olenkin säännöllisesti. Teokseni ovat syntyneet kuviteltujen tai todellisten ihmisten ja tapahtumien, osa omien kokemusteni ja unien pohjalta. Pääasiassa teosteni prosessit ovat sattumien seurausta. Sarjallisissa teoksissa ja näyttelysuunnitelmissa pyrin kuitenkin yhtenäiseen kokonaisuuteen.
Keskeisiä tekniikkojani ovat öljyväri, pastelli, lyijykynä, mustemaalaus, sekatekniikka, esinekooste ja tilateos. Yhdistelen myös eri teoksia (tai niiden osia ja toisintoja) osaksi uutta kokonaisuutta, toisinaan tilapäisesti, toisinaan pysyvästi.
Alla tekstejä ja esseitä taiteestani:
(Otteita) Ilona Rytkösen maalaukselliset kuivapastellityöt herättävät aistimaan (2019)
Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsentaiteilijan Ilona Rytkösen (1962) taide elää mielenkiintoista aikaa niin ilmaisullisesti kuin kiinnostavien ryhmänäyttelyidenkin muodossa (…).
Sateisena lauantaina astelin (…) Helsingissä vain nähdäkseni keskisuomalaisen edustuksen, Ilona Rytkösen teoksen (…). Rytkösen teos tuntui olevan edukseen siniharmaalla sävymaailmallaan. Siinä missä kaikissa muissakin teoksissa oli vahvoja tunteita, Rytkösen teos Sateen jälkeen (2019) kuitenkin kutsui katsojan aistimaan.
Sateen jälkeen (2019) vaikuttaa herkältä liikkeen, värin, valon ja tunteen tutkielmalta. Rytkösen teoksille tyypillistä on tilan antaminen katsojalle sitä kautta, että teokset eivät hae viimeisteltyä suljettua vaikutelmaa, vaan ovat kuin itse tunteen kuvia; liikkuvia, vaihtuvia, hetkellisiä.
Teoksesta tuli minulle henkilökohtaisella tasolla ikoninen jo heti ensi katsonnalla(…). Teosta katsoessani koin salamyhkäisen toivon: syyskuisen alkuillan sininen väri ja kajastava auringon lasku, jonka voi vielä nähdä lätäköissä Helsingin tungeksivan väkijoukon ja heidän tuottamansa liikkeen tunnun seassa, avautuivat minulle aivan uudelleen Rytkösen teoksen näkemisen jälkeen. Rytkönen saa sen inhimillisen abstraktin syyskuisen tunteen heräämään, ei vangittuna kuten valokuvassa, vaan jatkumaan kuten maalauksessa.
Kuivapastellityössä Sateen jälkeen on suuret maalaukselliset vedot, vaikka tekniikkana on kuivapastelli. Siinä on kerroksellisuutta, ja vaikka jälki on osin horisontaalisesti raapivaa tai vertikaalisesti suurieleistä ja laatikkomaista, niin teos itse on hyvin elossa. Sateen jälkeen antaa mahdollisuuden aistia sitä ohikiitävää syyskuista hetkeä, josta ei jää rekisteriä – vaan tunne tai ennemminkin tunnelma. Ihminen on tässäkin kuvassa, siinä herkkyydessä, jota Rytkönen katsojalleen näyttää. Tuntuu kuin pieni melankolia ja kuitenkin kyky aistia kauneutta sekoittuisivat herkissä raapivissa vedoissa: kuin tunteen säröjä, jotka sekoittuvat hetkeen. Se mitä kuva esittää on realismia: sateen jälkeinen katu, mutta se, miten kuva sen näyttää, on sentimentalismia.
Aihe, taiteen tekemisen filosofia ja tekniikka tekevät Rytkösestä erikoisen taiteilijan. Aiheet ovat usein jotakin totuttua: ihminen, kasvot tai maisema. Niiden arkisuus on realismia, tekniikka taas lähestyy taidetta kuin abstraktia ekspressionismia impressionistisin vedoin. Rytkönen katsoo taiteessaan sekä sisäänpäin että ulospäin. Mutta sisäinen antaa näkyvälle sävyn, liikkeen ja tunteen.
Kirjoittaja: Saara Heikkilä
Kirjoittaja on taidehistorian maisteriopiskelija sekä vapaa taidekirjoittaja.
_________________________________________________________________________
(Otteita)Kuvataidekriitikko Hannu Castrénin essee Ilona Rytkösen taiteesta (2012)
”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA”
(…)
Taidehistoria arkistona tuli mieleeni, kun tarkastelin Ilona Rytkösen maalaustuotantoa viime vuosilta. Erityisesti siihen vaikutti huomio, jonka mukaan maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla. Siitä, miten se ilmenee, ei kuitenkaan selviä vain yhden kortin avulla.
Ilman suurempaa miettimistä etsin arkistosta kolme korttia, joita ilman en ainakaan selviäisi. Niiden sisältämän tiedon avulla uskon löytäväni oikean näkökulman Ilona Rytkösen taiteeseen.
Kolme näkökulmaa
Ensimmäinen niistä käsittelee realismia.(…)Realismi on myös Ilona Rytkösen taiteen tärkeä lähtökohta. Sitä vahvistaa tieto, että hänen maalaustensa ihmisfiguurit ovat usein hahmottuneet elävän mallin mukaan, mikä ei ole kovinkaan yleistä nykytaiteessamme. Lisäksi hän käyttää valokuvaa ja jopa peiliä, kun peilaa itseään kuvan malliksi.
Toinen käsittelee symbolismia. (…) Kun ihmisen kuvauksessa on realistista vakuuttavuutta, myös hänen sisäisen maailmansa käsittely vaikuttaa vastaanottajaan uskottavasti. (…) Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. Ilona Rytkönen toteuttaa intohimoisesti symbolismin keskeistä ohjelmaa, jonka mukaan sydämen tulee hallita silmää, tunteen järkeä ja hengen materiaa.
Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina. (…)
Kolmas käsittelee ekspressionismia. Symbolismilla on ollut vaikutusta ekspressionismin syntyyn itsenäisenä tyylinä. Yhden olennaisen piirteen Ilona Rytkösen taiteeseen avaa tieto, jonka mukaan symbolismilla ja ekspressionismilla oli yhteys myös romantiikan ajan taiteeseen. Samankaltaisia risteileviä reittejä hänen ajatuksensa matkaavat työhuoneessa, kun hän etsii aiheelleen sopivinta visuaalista ratkaisua.
(…) hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. (…)Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.
(…)
Aihe kasvaa maalaussarjaksi, maalaussarja näyttelyksi
Osassa maalauksistaan taiteilija on korostanut muotoa ja viivaa, osassa taas korostuu maalauksellisuus. En yritäkään lähteä hakemaan taidehistorian arkistosta lisää kortteja, sillä viivallisuuden ja maalauksellisuuden taustoittamiseksi niitä olisi niin monta eri vuosisadoilla. (…)
(…)Hänen taiteensa on aihelähtöistä ja lopulta hyvin perinpohjaisella tavalla. Hän luo yhteisen teeman kokonaiselle maalaussarjalle, jonka pohjalta syntyy myös hänen seuraava näyttelynsä.
(…)hänen taidettaan voi lähestyä myös kuin kuvakielenä, joka visualisoi aihetta, virittää vaihtuvat tunnelmat ja kuljettaa juonta. Siksi myöskään taidehistorialliset vastakohtaisuudet maalausinstallaation sisällä eivät törmäile toisiinsa, vaan toteuttavat oman osuutensa taiteilijan luomassa kertomuksessa.
(…)
Sama tulee esiin myös taiteilijan omin sanoin: Maalaaminen on vimmaista ja jatkuvaa. Kaiken kaikkiaan, tällaisista monimuotoisista aineksista Ilona Rytkösen taiteilijaidentiteetti muodostuu juuri tällä hetkellä. Monimuotoisuus on myös nykymaalauksen keskeisin ominaisuus, jota taiteilijat toteuttavat yhdistämällä vapaasti taiteen traditiota omaan henkilökohtaisuuteensa.
Kuvataidekriitikko Hannu Castrén 24.9.2012 (Teksti kokonaisuudessaan alla)
Kuvataidekriitikko Hannu Castrénin essee Ilona Rytkösen taiteesta
”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA
Taidehistorian voi ymmärtää keskeisesti tyylikausien historiana. Jokaiselle tyylille tutkimus on määritellyt oman ajallisen paikkansa, teoriansa ja keskeiset taiteilijansa. Taiteilijan työskentely perustuu enemmän tai vähemmän luovaan kaaokseen, kun taas taidehistoria muistuttaa arkistoa, jossa jokainen kortti on oikealla paikallaan.
Ei siis ihme, että hyvin arkistoituun taidehistoriaan suhtautuu niin kunnioittavasti, ettei uskalla poiketa sen kronologiasta ja täsmentämistä tyylirajoista. Sellainen on kuitenkin välttämätöntä heti, kun alkaa tulkita yksittäisen taiteilijan tuotantoa. Taiteilijahan ei luo yksinomaan minkään olemassa olevan järjestelmän, vaan oman henkilökohtaisen näkemyksensä ja innoituksensa mukaan. Silloin hän sekä tietoisesti että tiedostamattaan sekoittaa huolellisesti rakennettua arkistoa, koska vain niin hän voi luoda jotain aivan omaa.
Taidehistoria arkistona tuli mieleeni, kun tarkastelin Ilona Rytkösen maalaustuotantoa viime vuosilta. Erityisesti siihen vaikutti huomio, jonka mukaan maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla. Siitä, miten se ilmenee, ei kuitenkaan selviä vain yhden kortin avulla.
Ilman suurempaa miettimistä etsin arkistosta kolme korttia, joita ilman en ainakaan selviäisi. Niiden sisältämän tiedon avulla uskon löytäväni oikean näkökulman Ilona Rytkösen taiteeseen.
Kolme näkökulmaa
Ensimmäinen niistä käsittelee realismia. Realismi -sanaa kuulee nykyään arkikäytössäkin, mutta taiteeseen liitettynä suurin osa suomalaisista mieltää sen luonnehtivan vaikkapa Axel Gallénin Akka ja kissa -maalausta.
Realismi on myös Ilona Rytkösen taiteen tärkeä lähtökohta. Sitä vahvistaa tieto, että hänen maalaustensa ihmisfiguurit ovat usein hahmottuneet elävän mallin mukaan, mikä ei ole kovinkaan yleistä nykytaiteessamme. Lisäksi hän käyttää valokuvaa ja jopa peiliä, kun peilaa itseään kuvan malliksi.
Toinen käsittelee symbolismia. Symbolismi syntyi vastareaktiona näkyvään maailmaan suuntautuneelle realismille 1800-luvun lopulla. Karelianistinen taiteemme osoitti, että realismi ja symbolismi voivat myös sulautua ja tukea toisiaan. Näin on myös Ilona Rytkösen taiteessa. Kun ihmisen kuvauksessa on realistista vakuuttavuutta, myös hänen sisäisen maailmansa käsittely vaikuttaa vastaanottajaan uskottavasti. Silloin maalauksen näkymätön ja vertauskuvallisesti ilmaistu viesti ei etäänny, vaan päinvastoin tulee lähelle. Vaikutus on osuva tai jopa järkyttävä, kun katsoja tunnistaa maalauksesta jotain itsestään.
En usko ennen kuin näen on rationaaliseen maailmankuvaan uskovan tai opetetun iskulause, jonka murtamiseksi taiteilijankin täytyy tehdä aivan erityisiä operaatioita. Hänen haasteenaan on löytää taiteellinen metodi, jolla hän voisi siirtää vastaanottajan huomion ulkoisesta sisäiseen. Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. Ilona Rytkönen toteuttaa intohimoisesti symbolismin keskeistä ohjelmaa, jonka mukaan sydämen tulee hallita silmää, tunteen järkeä ja hengen materiaa.
Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina. Nehän ovat ihmisen elämän olennaisia ulottuvuuksia. Yhteyden voi ilmaista myös yksinkertaisen käytännöllisesti. Nimittäin tiskaaminen ja siivoaminen ovat oivallisia hetkiä lennähdyttää ajatuksensa maailman ääriin tai syvähenkisiin mietteisiin. Maalari tekee sen maalaamalla.
Kolmas käsittelee ekspressionismia. Symbolismilla on ollut vaikutusta ekspressionismin syntyyn itsenäisenä tyylinä. Yhden olennaisen piirteen Ilona Rytkösen taiteeseen avaa tieto, jonka mukaan symbolismilla ja ekspressionismilla oli yhteys myös romantiikan ajan taiteeseen. Samankaltaisia risteileviä reittejä hänen ajatuksensa matkaavat työhuoneessa, kun hän etsii aiheelleen sopivinta visuaalista ratkaisua.
Kun tutustuu Ilonaan vielä yhtäkään hänen tauluaan näkemättä, hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. Maalaamisen alussa hän etsii oikeaa ”näkyä” työskentelemällä isolla siveltimellä ja rätillä tai valuttamalla väriä kankaan pintaan. Taiteilijan mukaan tausta saa usein muotonsa jo alkuvaiheessa, joskus se taas peittyy uusien värikerrosten alle. Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.
Toinen ekspressiivinen vaihe näyttää sijoittuvan maalaamisen loppuhetkien voimakkaimpiin siveltimenvetoihin. Silloin hän aivan kuin dramatisoi aiheen antautumalla oman vaistonvaraisuutensa ja ruumiillisen dynamiikkansa ohjattavaksi.
Vain muutama näin syntynyt siveltimenveto vakuuttaa paitsi taiteilijan läsnäolosta myös hänen halustaan avata maalauksensa kohti katsojaa.
Maalaukset eivät siis ole ikkunoita johonkin tavoittamattomaan todellisuuteen, vaan erityisesti muutamalla viimevaiheen eleellä ne haluavat luoda kontaktin katsojan maailmaan. Ekspressiivisyys sisältääkin aivan kuin kehotuksen maalausten kokijalle: katso ihmistä, tunne itsesi!
Aihe kasvaa maalaussarjaksi, maalaussarja näyttelyksi
Osassa maalauksistaan taiteilija on korostanut muotoa ja viivaa, osassa taas korostuu maalauksellisuus. En yritäkään lähteä hakemaan taidehistorian arkistosta lisää kortteja, sillä viivallisuuden ja maalauksellisuuden taustoittamiseksi niitä olisi niin monta eri vuosisadoilla. Yleensä nämä taiteen elementit ovat asettuneet toistensa vastakohdiksi eri koulukunnissa ja tyyleissä. Symbolismissakin keskeisenä piirteenä on viivallisuus, kun taas ekspressionistit kokivat sellaisen ilmaisuvoimaansa rajoittavana.
Ilona Rytkösen maalauksissa ei esiinny historiallista vastakkainasettelua, vaan viivallisuudella ja maalauksellisuudella on oma roolinsa ja tehtävänsä hänen taiteessaan. Näyttää siltä, että aihe määrittelee, milloin mikin elementti saa pääosan.
Hänen taiteensa on aihelähtöistä ja lopulta hyvin perinpohjaisella tavalla. Hän luo yhteisen teeman kokonaiselle maalaussarjalle, jonka pohjalta syntyy myös hänen seuraava näyttelynsä.
Itse näyttelyssä erilaisin tyylillisin painotuksin syntyneet maalaukset asettuvat rinnakkain. Ne toteuttavat kukin omalla tavallaan teemaan sisältyvää käsikirjoitusta. Siksi hänen taidettaan voi lähestyä myös kuin kuvakielenä, joka visualisoi aihetta, virittää vaihtuvat tunnelmat ja kuljettaa juonta. Siksi myöskään taidehistorialliset vastakohtaisuudet maalausinstallaation sisällä eivät törmäile toisiinsa, vaan toteuttavat oman osuutensa taiteilijan luomassa kertomuksessa.
Samalla, kun korostaa aihelähtöisyyttä Ilona Rytkösen taiteessa, pitää myös huomata, että itse maalaustapahtuma on kuitenkin aivan oma juttunsa. Juuri se voi synnyttää myös epätoivon hetkiä työhuoneessa. Kaikki ei mene niin kuin oli suunniteltu, mutta silti lopputulos saattaa olla aivan oikea. Silloin taiteilija itsekin on yllättynyt: näinkö siinä kävikin tai juuri näinhän sen pitikin mennä. Suunnitelmallisuus on siis vain yksi tärkeä vaihe pitkäjänteisessä työskentelyssä, minkä jälkeen maalauksen vaatimat poikkeamat, taiteilijan impulsiivisuus ja eläytyminen aiheeseen sekä sattuma alkavat vaikuttaa lopputulokseen.
Sama tulee esiin myös taiteilijan omin sanoin: Maalaaminen on vimmaista ja jatkuvaa. Kaiken kaikkiaan, tällaisista monimuotoisista aineksista Ilona Rytkösen taiteilijaidentiteetti muodostuu juuri tällä hetkellä. Monimuotoisuus on myös nykymaalauksen keskeisin ominaisuus, jota taiteilijat toteuttavat yhdistämällä vapaasti taiteen traditiota omaan henkilökohtaisuuteensa.
Syksyn pimeys ja maaginen realismi
Ehkäpä kaikkein sykähdyttävin piirre Ilona Rytkösen maalaustaiteessa on vielä esittelemättä. En ihmettelisi, jos juuri siitä kehittyisi hänen taiteellista yksilöllisyyttään kaikkein voimakkaimmin luonnehtiva ominaisuus.
Taiteilijan blogissa on nimittäin erityisen kiinnostava tieto. Hän toteaa, että harmaa ja sateinen päivä sopii hänelle, ja että loka- marraskuun pimeys on hänelle tärkeintä aikaa vuodessa.
Moni varmasti hämmästyy moisesta ilmoituksesta. Eikö ole kyse vuodeajasta, jolloin pinttyneinkin suomalainen on valmis vaikka pikavipillä matkustamaan aurinkorannoille.
Vakuutus taiteilijan erikoiselle mieltymykselle löytyy hänen taiteestaan. Väriä hallitsee sadepäivien monokromaattisuus, johon taiteilija lisää jonkin kirkkaamman värin tai joskus useammankin. Loka-marraskuinen pimeys sulkee sisäänsä myös maalauksen kolorismin. Toistuvasti figuurit ja ihmiskasvot tulevat esiin tummasta taustasta ja valo on kuin häivähdys niiden pinnassa.
Taiteilija toteaa, että marraskuun pimeys auttaa kääntymään omaan sisimpään. Kaikki muu väistyy ja antaa maalaamisen intohimolle tilaa. Muistan historiasta symbolistin, joka maalasi kellarissa pieni tuikku valonlähteenään. Syksyinen ajankohta on siis symbolistin loistoaikaa, mutta pitääkö realistin sitten asettua horrokseen. Ei, sillä realismeja on niin monenlaisia. Juuri loka-marraskuisesta pimeydestä taiteilija löytää omimman realisminsa.
Maaginen realismi on ainakin nimenä Suomessa aika harvinainen. Latinalaisen Amerikan taiteessa se sen sijaan läpäisee kaikkia taiteen lajeja. Ilona Rytkönen asui 1990-luvulla kolme ja puoli vuotta Kolumbiassa. Maagisen realismin olemus on hänelle siis monella tavoin tuttua. Haluan ajatella niin, että oman maagisen realisminsa hän on lopulta kuitenkin löytänyt varsin kotoisissa olosuhteissa.”
Kuvataidekriitikko Hannu Castrén 24.9.2012, Jyväskylä
http://www.ilonas.fi
http://www.ilonas.fi/artist.html
http://www.ilonas.fi/biografia.html
http://www.ilonas.fi/cv.html
http://www.ilonas.fi/ajankohtaista.html
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/3520
https://www.facebook.com/ilona.rytkonen
instagram@ilonarytkonen