biografia
Biografia 1.3.2022
Ilona Rytkönen (s.1962, asuu ja työskentelee Jämsänkoskella)
Kuva- ja tilataiteilija
Rytkönen aloitti kokopäiväisen taidemaalarin ammatin vuonna 2004 Oriveden opiston kuvataidelinjan jälkeen. Hän on suorittanut myös opintoja Taideteollisen korkeakoulun (Taik) Avoimessa Yliopistossa, Vapaassa Taidekoulussa, Pekka Halosen akatemiassa sekä useita muita taiteen kursseja vuodesta 1978 lähtien. Erityisiä virstanpylväitä ammattilaiseksi tunnustamisessa hänelle oli valituksi tuleminen Suomen Kulttuurirahaston (SKr) muotokuvamaalauskurssille Turussa 2011, jonne teoskuvien ja portfolion perusteella valittiin 18 ammattikuvataiteilijaa. Rytkönen oli ainoa, jolla ei ollut taiteen akateemisia opintoja.
Seuraava tunnustus taiteilijana oli Jyväskylän taiteilijaseuran jäseneksi pääseminen vuonna 2011 (hallituksen jäsen vuonna 2015-2016). Myös hyväksytyksi tuleminen Suomen Taiteilijaseuran (STS) ns. ”matrikkelitaiteilijaksi” kotimaansa taiteilijoiden suureen joukkoon merkitsi hänelle paljon.
Muu toimiminen taidekentällä, kuten Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton (SKjL) valitsemana Rytkönen oli Suomen Taiteilijaseuran (STS) edustajiston varsinaisena jäsenenä vuosina 2016 ja 2017. Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) myöntämä kohdeapuraha vuonna 2018 vahvisti hänen taiteilijaidentiteettiään entisestään.
Ilona Rytkösen useat yksityisnäyttelyt, sekä ryhmä- ja yhteisnäyttelyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin (Italia, Brasilia, Japani, Yhdysvallat), ovat tärkeä osa hänen taiteen tekemistään. Hänen julkinen taiteensa ja työskentelynsä esittäminen näyttelyin, erilaisin taidetapahtumin ja sosiaalisen median avulla mahdollistavat hänen henkilökohtaista toimintaansa ja vuorovaikutusta yleisön kanssa.
Taide on kulkenut Ilona Rytkösen elämässä lapsuudesta lähtien ilman erityisen kouluttautumisen tai ammattiin pyrkimisen suunnittelua. Taide on ollut hänessä niin itsestäänselvyys, että vasta ensimmäisten yksityisnäyttelyiden jälkeen hän havahtui taiteilijuuden pyrkivän pysyväksi osaksi hänen elämäänsä. Tuo ”voihan sitä yhden näyttelyn elämässään pitää” -ajatus alkoi vuosien aikana hälventyä ja näyttelytoiminnan
muuttua yhä suunnitelmallisemmaksi ja merkittävämmäksi. Valtava taiteen tiedon ja taidon jano vei taiteilijan mennessään. Itse hän kuvaa ajautuneensa väistämättömään, intohimoiseen ja päättymättömään ammattiin.
Elämäntilanteet ja vaihtuneet asuinpaikat sekä taideyhteisöihin kuuluminen ja toimiminen niissä aktiivisesti ovat vaikuttaneet vahvasti Ilona Rytköseen taiteilijana.
Asuessaan 3,5 vuotta Etelä-Amerikassa Rytkönen oppi espanjankielen opiskelun ohella lukemaan myös kehonkieltä ja kulttuuria, jota on voinut käyttää muussakin elämässä. Kolumbian sotatilanne 1990-luvulla herkisti taiteilijan tarkkailemaan ympäristöä, jotta hän mm. havaitsisi uhkaavat merkit ajoissa. Kehonkielen viestitys osoittautuikin puhuttua kieltä luotettavammaksi ja samalla taiteilijaa inspiroivaksi taiteen lähteeksi. Merkkien lukemisen taito ja omien sisäisten reaktioidensa tarkkailu on tullut hänelle taiteen tekemisessä yhdeksi merkittävimmistä taidoista tehdä havaintoja ja prosessoida siitä omaa taidettaan.
Rytkösen maalauksissa ihminen kantaa suuren osan teoksen ideaa. Mystinen ja symbolinen sävy ovat Rytköselle tärkeämpiä kuin dokumentinomainen toteutus. Hän on myös pyrkinyt luomaan teokseen epätodellisuutta, joka tarjoaisi enemmän tulkinnan vapautta, mutta myös realismia, jonka kautta katsoja voisi päästä teokseen sisään. Maalauksen lähtökohtana on usein ollut elävä malli, mutta teoksen lopputulos on ollut tavoitteeltaan todellisuudesta irrallaan olemista.
Rytkösen keskeisiä tekniikkoja ovat öljyväri, pastelli, lyijykynä, mustemaalaus, sekatekniikka, esinekooste ja tilateos. Hän myös yhdistää eri teoksia (tai niiden osia ja toisintoja) osaksi uutta kokonaisuutta, tilapäisesti tai pysyvästi.